Kudon suunnittelemani Visuvi-huivit luonnonmateriaaleista kangaspuilla
Suunnittelen jokaisesta Visuvi-huivista erilaisen. Värit ja värien rytmi sekä sidos, loimen ja kuteen yhteensitoutuminen, vaihtelevat. Nimeän huivit ja useimmat nimet nousevat luonnosta, josta tulevat myös monet vaikutteet. Kudon huivit kangaspuilla Visuvedellä, Ruovedellä. Olen Modus ry:n ja Värjärikilta ry:n jäsen.
Esittelen ja myyn huiveja yleensä henkilökohtaisesti, mutta osallistun myös tapahtumiin, myyntinäyttelyihin ja näyttelyihin.
Jouluna 2023 olin myymässä huiveja Suomen käsityön museon joulutorilla 9.-10.12. Jyväskylässä ja Vinhan kirjakaupan joulussa 16.12. Ruovedellä.
Aiemmin Visuvi-huiveja on ollut esillä muun muassa Vihreää väriä -näyttelyssä Designmuseossa Helsingissä (21.1.-27.3.2022) ja Suomen käsityön museossa Jyväskylässä (11.9.-5.12.2021). Vihreää väriä -näyttelyn kokosivat Suomen käsityön museo, Helsingin yliopiston johtama BioColour -hanke, Coloria.net ja Värjärikilta ry.
Modus ry:n jurytetussa 20-vuotisjuhlanäyttelyssä Kaari olin Tampereella (11.-20.5.2021) ja Pirkkalassa (10.9.-11.10.2021) mukana Visuvi-huivilla Marjatta.
Kotimaista villaa
Suosin kotimaista villaa sekä kotimaisia pienkehräämöitä laadun ja ekologisuuden vuoksi. Erityisesti käytän alkuperäisrotumme suomenlampaan villaa, mutta huiveissa on myös kainuunharmaksen villaa. 
Luonnonväreillä värjättyä
villaa, alpakkaa ja silkkiä
Loimissa käytän usein villan luonnollisia värejä (valkoisesta mustaan ja ruskean eri sävyjä). Värit Visuvi-huiveihin saan luonnosta; värjään lankoja luonnonväreillä. Suomen luonnossa kasvaa monia värikasveja ja -sieniä: pietaryrttiä, kuismaa, koivua, nokkosta, seitikkejä ja orakkaita, vain joitakin mainitakseni. Nyttemmin Suomessa on alettu viljellä myös värimorsinkoa, josta saa kotimaista indigoa. Omalla kasvimaalla olen kasvattanut japanin väritatarta, jonka indigolla olen niin ikään värjännyt lankoja Visuvi-huiveihin. Kotimaisten värikasvien rinnalla värjään myös perinteisillä ulkomaisilla luonnonväreillä kuten krapilla, kokenillillä (intialaisella) indigolla.
Ympäristöystävällisesti Suomen luonnosta saa parhaiten keltaisen ja vihreän eri sävyjä, mutta yksi värien kuningatar meillä kasvaa havumetsän sammalikossa: väriseitikki. Veri-, palttu- ja verihelttaseitikkien väriskaala on tiilenpunaisesta hempeään oranssiin.
Kasvit sisältävät väriaineita vaihtelevasti riippuen siitä, millaisessa maaperässä ne ovat kasvaneet, paljonko ne ovat saaneet vettä ja valoa ja milloin ne on kerätty. Ja toki myös itse värjäys ja värjättävä materiaali vaikuttavat lopputulokseen. Yllätyksellisyys on osa kasvivärjäyksen viehätystä.
Silkki- ja silkki-alpakka
Villan ohella käytän silkistä ja alpakasta kehrättyä lankaa ja myös puhdasta silkkiä. Kuten villassa myös silkissä kiehtoo sen ominaislaatu: kiilto ja paino. Käyttämäni silkki-ja alpakkalangan (70 % babyalpakkaa, 30 % mulperisilkkiä) hankin brittiläiseltä pienkehräämöltä. Heidän käyttämänsä alpakan kotimaa on Peru. Värjäämättömän mulperisilkin hankin Italiasta.
Sidokset
Huivien pintakuvio syntyy sidoksesta, siitä miten loimi ja kude sitoutuvat toisiinsa. Perinteiset perussidokset ovat perusta, josta suunnittelen variaatioita ja omia sidoksia. Sidoksiin lisänsä tuovat tietysti vielä materiaalit ja värit. Huivi on rakenteiden ja värien leikkiä, leikkiä pinnalla ja rytmillä – ja myös mielikuvia.
Luonnonmateriaalit ja erityisesti villa on viehättänyt minua aina. Sen roso ja kiilto vetoavat kuin myös sen kyky imeä väriä itseensä, niin että lopputulos on aina intensiivinen ja hentonakin täysi. Villaa – kuin myös silkkiä – on pakko tunnustella ja käsitellä, käsittää niiden tuntu iholla.
Olen tehnyt pitkän työuran viestinnän parissa, ensin toimittajana, sitten Tampereen Työväen Teatterissa ja Yleisradiossa ja viimeksi viestintäyrittäjänä.
Viestinnän ohella olen kuitenkin aina harrastanut käsillä tekemistä tai perheen kiireisimpinä vuosina vain tuntenut kaipuuta lajiin, taidekäsityöhön. Lopulta vuosien kokeilut erilaisilla materiaaleilla ja tekniikoilla johtivat minut opiskelemaan tekstiiliartesaaniksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisessa.
Huivi on naisen ja miehen ikiaikainen vaatekappale. Se lämmittää mutta myös kaunistaa. Huivissa yhdistyvät hyöty ja estetiikka. Se kertoo kantajansa persoonasta.
Minulle tekijänä huivissa yhdistyy myös monta asiaa: kättä ruokkivat materiaalit, kasvivärjäyksen koko kiehtova prosessi kasvien keruusta väripigmenttien tarttumiseen lankaan, suunnittelun onni ja vapaus ja toisaalta sidosten ja kankaan rakentamisen (loimenlaitto kangaspuihin) vaatima tinkimätön tarkkuus.
Visuvi-huivi on tässä ajassa materiaaliensa ja ajattomuutensa takia myös ekologinen teko, niin minulle tekijänä kuin kantajalleenkin.
Visuvi-nimi tulee Visuvedestä, missä suunnittelen ja kudon huivit. Lisäksi nimi viittaa kesään; Visuvesi oli alkuun vain kesäpaikka. Kesän synonyymi "suvi" tuo mieleeni aina valon ja lämmön. Valo herättää värit. Työhuoneeni kello Visuvedellä on näyttänyt jo useamman vuoden kesäaikaa. Vaikka kudon huiveja myös talvella, en näe mitään syytä siirtää viisareita.
Pirjo Talvio-Pasanen
FM, tekstiiliartesaani
Visuvi-huivit
Pointtia Oy
